#Synnintunnustus ja synninpäästö

Näin. Olen saavuttanut seitsenosaisen sarjan kuolemansynneistä päätökseen. Matka oli pidempi kuin oletin, mutta sitäkin antoisampi. Jossakin kohtaa meinasi tulla hätä siitä, mihin rupesin, mutta sain kun sainkin täytettyä kaikki seitsemän syntistä paikkaa. Mietin kevään aikana, mikä mahtoi olla tarkoitus sille, että palasin entiseen työpaikkaani, jossa minulla oli liian usein liian kurja olo. Koko totuus ei ole vielä valjennut minulle, mutta sieltä sain ainakin ammennettua loputkin synninaiheet blogiini. Eli pieni kiitos sinne.

Tästä. Etenen muihin aiheisiin, joita on jo runsaasti jonossa. Kohti uusia teemoja siis!

Synti nro 7: #Miellyttäminen

Tunnistatko itsesi tästä?

Tämä. Miellyttäminen on mielestäni ehkä kaikista kamalin synti. On kamalaa, että täytyy miellyttää muita selvitäkseen elämässä. Sillä jos et osaa miellyttää tai et vain halua toimia niin, olet vaarassa pudota pelistä. Karua, mutta totta tänä päivänä.

No. Eihän se tietenkään ole aivan noin mustavalkoista. Ei tietenkään. Kuten ei mikään muukaan. Törmäsin kuitenkin kerran seuraavanlaiseen sanontaan:

"When someone says "you've changed" it simply means you've stopped living your life their way."

Todella. Hyvin sanottu, mutta vasta tänään se kolahti minuun, halleluja! Ajatustapa on itselleni hyvinkin läheinen, ratkaisevaksi se muuttui vasta, kun ymmärsin itse olevani se joka on muuttunut.

Olen. Nimittäin ollut vähän tuhma. Olen poikennut oletetusta tavasta toimia, olen ollut ajattelematon, olen ajatellut vain itseäni. Olen ruvennut tekemään asioita tavalla, joka tuntuu minusta hyvältä ja oikealta. Olen lakannut toimimasta niin kuin olisi suotavaa tai kohteliasta tai mitä tahansa muuta jonninjoutavaa. Olen lakannut välittämästä, mitä muut ajattelevat. Olen lopen kyllästynyt miellyttämään muita. Ja mikäli tästä seuraa esimerkiksi se, etten palaa enää nykyiseen työpaikkaani, olkoon se merkki jonkinlaisesta elämän tarkoituksesta. Täsmennän, etten ole tehnyt mitään laitonta tai sääntöjen vastaista, olen vain kieltäytynyt osallistumasta erääseen vapaaehtoiseen tapahtumaan, johon olisi ollut suotavaa osallistua. Ja siitäkös se hernepussi rupesi joidenkin nenään kahisemaan.

Kuinka. Moni meistä tekee asioita miellyttääkseen jotakuta? Myönnän itsekin miellyttäväni, jopa vastoin omaa tahtoani, selviytyäkseni ja kuuluakseni johonkin. Olen kuitenkin hiljattain alkanut tietoisesti pyrkimään tavasta pois. On ymmärrettävää, jopa suotavaa miellyttää omia läheisiään ja rakkaita ihmisiä, niin kauan kun sen tekee rakkaudesta tai omasta halusta ja omilla ehdoilla. Ei pelosta. Kuinka moni jättää sanomatta asioita siinä pelossa, että joutuu hankalan ihmisen maineeseen? Kuinka moni ei uskalla sanoa ei, koska pelkää menettävänsä seuraavan työtilaisuuden? Minä ainakin tunnistan itseni näistä, valitettavasti. Toisaalta en ole myöskään harrastanut sitä vastakkaista taitoa: ruskea kielisyyttä. En osaa eikä luonteeni anna periksi, vaikka taidosta saattaisi toisinaan olla hyötyäkin.

Elämme. Maailmassa, jossa miellyttämminen on arkipäivää. Pitää osata käyttäytyä, olla ajoissa ja täsmällinen, olla sosiaalinen. Olla kaunis, huoliteltu, siisti, plussaa siitä, jos olet muotitietoinen ja ajan tasalla kaikesta muutenkin. Kaikki tämä siksi, että "kuuluisimme joukkoon" ja "olisimme kunnollisia". Jos oikein onnistumme olemaan kunnollisia, hyviä ja täydellisiä, saamme siitä lisäpisteitä. Voimme laittaa jälleen uuden sulan hattuun. Voimme olla parempia, hyviä ja kunnon kansalaisia. Hyvä niin, tekeehän se hyvää itsetunnolle, olla kunnollinen ja täsmällinen. Lisäksi sitä kuvittelee olevansa arvossa kun on kunnollinen ja täsmällinen. Kunnes huomaa, ettei sitä kukaan oikeasti arvosta. Ja tätä oivallusta seuraa valtava turhautuminen. Kun on kaikki vuodet yrittänyt toimia sääntöjen mukaan ja olla kunnollinen ja tunnollinen, ja yhtäkkiä huomaa ettei ole saavuttanut niiden avulla juuri mitään.

Mutta. Annas olla, kun lakkaat olemasta kunnollinen ja täsmällinen, kun lakkaat tekemästä niin, ettet vain hypi kenenkään varpaille tai silmille. Sinusta tulee hunsvotti! Sinusta tehdään syntipukki. Olet yhtäkkiä huolimaton, piittaamaton, välinpitämätön, töykeä, kylmä ja epäkelpo ihminen. Ihmiset ympärillä pohtivat miten kiltti hiirulainen muuttui tympeäksi rotaksi? Niin. Ainoa asia joka muuttui on se, että lakkasit välittämästä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Tai millaisena he sinua pitävät.

Väitän. Tosin, ettei ole helppoa ruveta hunsvotiksi, olla välittämättä muiden ajatuksista. On vain pidettävä mielessä oma päämäärä: jos siinä menossa joku loukkaantuu, on se ikävää, mutta välttämätöntä. En siis muuttunut hetkessä ja yhtäkkiä arvaamatta täysin tunteettomaksi olennoksi, ja jos vain mahdollista, yritän olla satuttamatta ketään tavoitellessani omaa päämäärääni. En vain enää suostu alistumaan muiden tahtoon omalla kustannuksellani.

Lakatkaa. Hyvät ihmiset - etenkin nuoret ja keskeneräisestä itsetunnosta kärsivät - kumartelemasta "parempianne". Te ette siitä kiitosta saa, toisekseen nämä "paremmat" vain nauttivat siitä, että heidän erinomaisuuttaan palvotaan. Eivät he teille palkintoa anna. He pitävät suosiotaan yllä uhkailemalla olevansa asemassa, jossa voi hankkia "huonommille" hankaluuksia. He pitävät yllä mielikuvaa siitä, että heillä on valtaa. Ehkä onkin, mutta onko sellaisen henkilön lähellä eläminen minkään arvoista? Henkilön, joka käyttää valtaansa väärin, uhkailee? Itse etäännytän itseni tällaisista henkilöistä, sillä arvostuksen saavuttaa vain arvostamalla itseään. Kun lakkaa miellyttämästä muita, huomaa vapautuvansa. Silloin löytää rohkeuden ja päättäväisyyden selvitä omassa elämässään omilla eväillä, keinolla millä tahansa. Kunhan ei tarvitse kärsiä vankeudessa jonkun toisen varjossa.

"It's your life. Don't let anyone make you feel guilty for living it your way"

Jos pidit tästä artikkelista, kerrothan siitä myös kavereillesi esimerkiksi Google+, Facebookin tai Twitterin kautta. Kiitos kun kuit!